Slushissa puhuttiin maailman pelastamisesta, muttei rahasta tai työstä

13.11.2015

Itä-Pasilan betoniviidakko on kaukana sademetsistä, savanneista ja vehreistä vuorenrinteistä. Sellaisiin maisemiin yleisö Helsingin Messukeskuksessa kuitenkin sai ajoittain siirtyä 11.–12. marraskuuta, kun kasvuyritystapahtuma Slush järjestettiin taas. Paikalla vallitsi innoittunut, mutta rauhallinen, suorastaan meditatiivinen tunnelma.

Olimme suorittamassa etnografista tarkkailua Jako kahteen?-tutkimusta varten. Tarkoitus oli havainnoida, miten mahdolliset tulevaisuuden startup-tähdet lipuvat menestystä ja optimismia huokuvassa ilmapiirissä Messukeskuksen hämärissä.

Yllätykseksemme puhe menestymisestä, rahasta ja innovaatiosta loisti poissaolollaan. Sen sijaan eräskin Slush-puhuja sanoi jotakuinkin näin: ”Kysy itseltäsi, auttaako tuotteesi ihmisiä pääsemään lähemmäksi toisiaan. Jos kyllä, jatka. Jos ei, tee jotakin muuta.”

Sosiaalinen vastuu on ilmeisesti uusi musta. Menestykselle ja rahanteolle pitää etsiä oikeutus siitä, että muutkin hyötyvät. ”Ihmiset haluavat nykyisin nähdä, miten rahalla saadaan aikaan hyvää. Enää ei siedetä sitä, että vain muutamat rikastuvat”, Slushin Vihreällä lavalla sanottiin.

Startupien toiminnan eettisyydestä nousi pieni myrsky Slushin aikaan, kun Helsingin Sanomat uutisoi esimerkiksi kuriiripalvelu Woltin työntekijöiden kituuttavan pikkupalkkioilla. Kansan Uutiset kirjoitti Slushin ja startup-hypen olevan vihattu ilmiö, koska sen tuoma työelämän muutos ja työn kustannusten painaminen mahdollisimman alas enteilevät dystopiaa.

Startupit voivat kadottaa työn. Toisin sanoen ne kadottavat bisneksestä ihmisen. Slushissa puhuttiin koulutuksesta, muttei mainittu opettajia. Heidän olemassaoloonsa ja toimintaansa tosin viitattiin, kun sanottiin, että ”education is broken, learning is not”. Puhuttiin terveydenhuollosta, muttei mainittu lääkärin ja potilaan vuorovaikutusta. Puhuttiin puhtaasta vedestä ja kehitysmaiden lapsista, muttei mainittu avustustyöntekijöitä tai ihmistä, joka opettaisi savimajakylän ihmistä rakentamaan kaivon tai ottaisi nääntyvän lapsen syliin. Naisvaltaisista aloista puhuttiin miesvoimin.

Keskiviikkona Slushin päälavalla investointiyhtiö Acumenin toimitusjohtaja Jacqueline Novogratz kertoi tarinan 67-vuotiaasta afrikkalaisnaisesta. Tämä työskenteli palkkiotta yhtiölle, joka oli päässyt kovaan nosteeseen pyrkimällä parantamaan afrikkalaisten elinoloja. Millainen paikka maailma olisikaan, jos jokainen toimisi näin pyyteettömästi, Novogratz ihasteli kohottuneessa tilassa.

Siis tekisi töitä ilman palkkaa?

Hyvän idean saaminen ja sillä rahoiksi lyöminen on uuden polven mahdollisuus toteuttaa amerikkalaista unelmaa. Kasvuyritykset ovat omiaan muuttamaan työelämää ja mahdollisesti koko työn ideaa. Moni startup ja ilmiön ympärillä hehkuva aura lienee syntynyt vilpittömästä halusta työllistää itsensä ja muita ihmisiä. Kunpa siis startupit todella toimisivat oppiensa mukaan, eivätkä unohtaisi ihmistä.

Tuija Sorjanen

Minna Nikunen

facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Artikkelin avainsanat: