Pohjoisen nuori on aina matkalla jonnekin

16.5.2016

Barentsin alueen nuoria koskeva tutkimus julkaistiin Inarissa perjantaina 13. toukokuuta. Heti tilaisuuden aluksi tutkija Tomi Kiilakoski totesi, että tähän saakka nuorisotutkimuksessa on käsitelty lähinnä kaupunkilaisia nuoria. Hänen mukaansa pohjoisen nuorista ja siitä, millainen kasvuympäristö pohjoinen on, tiedetään aika vähän.

Näin varmasti on, kun etelässä ei muutenkaan tiedetä pohjoisen arjesta juuri mitään. Helposti sorrutaan joko susirajan takaisille ”junteille” naureskeluun tai sitten hölmöön eksotisointiin. Eräs nuori haastateltavani kertoi taannoin, että häneltä saatetaan toisinaan kysyä, asuvatko lappilaiset kenties tiipiissä vaiko ihan tavallisissa taloissa. Tilaisuudessa puhuneet nuoret itse toivat esille oleellisen tosiseikan: pohjoisen nuoret ovat ihan samanlaisia nuoria kuin etelässä. Ympäristö kylläkin on kovasti erilainen.

Tutkimuksen aineistona käytettiin pohjoisessa asuvien nuorten piirroksia, valokuvia, musiikkia jne.
Tutkimuksen aineistona käytettiin pohjoisessa asuvien nuorten piirroksia, valokuvia, musiikkia jne.

Ympäristöä luonnehtii tässä tapauksessa parhaiten etäisyyden käsite. Pohjoisessa nuori on aina matkalla jonnekin, Kiilakoski sanoi. Etäisyys voi olla kahdenkymmenen kilometrin matka ystävien luo koulupäivän jälkeen. Se voi olla pitkä taksimatka kavereiden kanssa aamulla ennen koulua. Se voi olla tunnin autokyyti talvipimeässä harrastuksen pariin (täällä Ivalossa olen nähnyt yhden mopoauton). Se voi olla satojen kilometrien kallis ja hankalasti järjestettävä bussimatka lempibändin keikalle lähimpään suureen kaupunkiin. Se voi olla tuhannen kilometrin etäisyys omaan perheeseen sitten, kun on tullut aika lähteä muualle opiskelemaan.

Pohjoisessa elävät nuoret joutuvat asettamaan tulevaisuudelleen ihan erilaisia kysymyksiä kuin kaupungeissa asuvat nuoret. Kiilakosken tutkimuksessa kaikki kiteytyy kysymyksiin kotoa pois lähtemisestä ja kotiseudulle palaamisesta.

Lähteminen on pohjoisessa varttuneelle nuorelle usein paljon mullistavampi elämänmuutos kuin sellaiselle, jonka itsenäistyminen on muuttamista puolen tunnin matkan päähän lapsuudenkodista. Kiilakosken mukaan kaukaa lähtevän täytyy miettiä oma suhteensa kotiseutuun ja sen ihmisiin sekä kotoa lähtemiseen.

Täällä saamelaisten kotiseutualueella poislähtemisen erityismausteena on vielä saamelaisidentiteetti ja siihen liittyvät perinteiset elinkeinot. Poroja ei voi ottaa kaupunkiin, ja elinkeino kulkee yleensä vanhemmilta lapsille. Saamen kieltäkin on hankala ylläpitää, jos uudesta kotikaupungista ei löydy ketään samaan vähemmistöön kuuluvaa ikätoveria juttukaveriksi. Muutto kotoa kaupunkiin voi olla oikea kulttuurishokki.

Kotoa lähteminen oikeastaan katkaisee nuoruuden hyvin varhain, sanoi Nuorisotutkimusverkoston Leena Suurpää omassa puheenvuorossaan. Huolettomuus häviää, perhesiteisiin pakotetaan katkos.

Sitä paitsi moni 18-vuotias ei enää vain ikävöi vanhempiaan, vaan on heistä myös huolissaan.

Kiilakoski sanoikin, ettei esimerkiksi koulutuspaikkojen sijoittamista saa puntaroida ainoastaan taloudellisin perustein. Suurpää otti esille nuorten ihmisarvon. Hänestä se rikkoutuu nuoruudessa helposti. Kiilakoski vetosi myös kunnallisiin päättäjiin, jotta nuorille tarjottaisiin eväitä kotoa lähtemiseen ja toisaalta mahdollisuuksia kotiin palaamiseen.

barents2

Kiilakoski ja Suurpää puhuivat myös nuorten etäisyydestä toisiinsa. Eivät etelän ja pohjoisen nuoret nyt ihan eri todellisuuksissa elä, Kiilakoski sanoi, mutta pohjoisessa nuoren on pakko kehittää sellaisia valmiuksia, joita kaupunkinuoren ei tarvitse.

Tiipiiesimerkki kertonee etäisyydestä ainakin jotain. Ehkä auttaisi, jos eri puolilta – siis melkeinpä eri kulttuureista – tuleville suomalaisnuorille suositeltaisiin vaikka toistensa Instagram-tilien seuraamista. Kenties uudessa ympäristössä ei tuntuisi niin orvolta, kun uusien kavereiden kanssa olisi jollakin tasolla kohdattu jo aiemmin.

Mediassa pohjoisen ja muiden reuna-alueiden nuoria voisi käsitellä osana maan muuta nuorisoa, ei pelkkänä poikkeamana. Kylän ainoalle teinille pitkät matkat kavereiden luo ja kouluun ovat arkea. Aika iso osa suomalaisnuorista ei hengaile vapaa-ajalla ostarilla, vaan ylellisimmillään S-marketin tuulikaapissa, tyhjäkäyvissä autoissa grillin parkkipaikalla (kuten Ivalossa on tapana) tai kotona netissä. Silti kuvasto ja mielikuvat nuorisosta edustavat pitkälti kaupunkikulttuuria kuluttavaa nuorisoa. Tai sitten Lilja 4-ever -tyylistä ankeuden ja syrjäisyyden romantisoivaa rappioestetiikkaa.

Ja sitten vaikka VR ja lentoyhtiöt voisivat tarjota erityisiä nuorisoalennuksia, jotta pitkä matka kotiin ei olisi niin mahdoton taittaa. On helpompi lähteä, jos tietää pääsevänsä myös takaisin.

Tuija Sorjanen
Kirjoittaja työskentelee Jako kahteen? -projektin lisäksi toimittajana Inarissa ja Utsjoella.

facebooktwittergoogle_pluslinkedin