Kympin aikuinen nainen tavoittelee täydellisyyttä

4.12.2015

Nuoret naiset haluavat olla täydellisiä. Välillä he toteavat, että itselle pitäisi olla kuitenkin armollinen. Muut taas syyttävät heitä täydellisyyden tavoittelusta: kärsikööt sitten masennuksistaan ja burnouteistaan.

Onko täydellisyyden tavoittelusta tullut nuorten naisten elämänsisältö? Tässä on varmaan osa totuutta, osa liioittelua. Sitä pohditaan niin Suomessa kuin muissa läntisissä talousmaissa, sekä tutkimuskirjallisuudessa että julkisuudessa. Aihe saa tilaa myös nuorten naisten omissa blogeissa.

Nuoret naiset haluavat loistaa sekä urallaan että perhe-elämässään – ainakin brittiläisen tutkijan Angela McRobbien mukaan. Aikaisemmat naissukupolvet ovat olleet tyytyväisiä jo onnistuessaan näiden yhteensovittamisessa. Nykyään, kun tavallistenkin ihmisten tulee pitää huolta imagostaan, puolinainen ei enää riitä. Nuoret haluavat olla täydellisiä kodin hengettäriä, vaimoja ja äitejä ja samalla luoda menetyksellistä uraa. Sosiaalisen median aikana yksityisen tuominen julkisuuteen on helppoa ja kauniilla kuvilla ja sanoilla voidaan vakuuttaa muut kotiroolin ihanuudesta. Julkinen kulkeutuu yksityiseen yhtä helposti. Ja menestyksekkääksi uraksi voi toki mieltyä myös bloggaaminen tai muu julkisuus.

Miksi nuoret naiset eivät sitten saisi tavoitella täydellisyyttä? McRobbien mukaan tämä johtaa naisten väliseen kilpailuun: Kuka on ihanin, laittaa parasta ruokaa, pukee lapsensa tyylikkäimmin ja kenen ura näyttää kateutta herättävimmältä. Miehet eivät ole mukana tässä kilpailussa. He voivat ottaa rennommin ainakin koti-idyllin puunaamisen osalta. Lisää paineita työn ja perheen yhteensovittamiseen naisille, olettaisin.

Kuka on ihanin, laittaa parasta ruokaa, pukee lapsensa tyylikkäimmin ja kenen ura näyttää kateutta herättävimmältä. Miehet eivät ole mukana tässä kilpailussa.

Eeva Jokinen kirjoittaa tohkeisuudesta nuorten naisten hallitsevana tunnetilana. Se liittyy edelliseen täydellisyyden tavoitteluun: kaikesta tekemisestä pitää olla innoissaan eikä kalapuikkoateria töiden jälkeen oikein tähän riitä. Epävarmoja aikoja ja työuraa päin pitää puskea tohkeisesti, positiivisesti innoissaan. Niitä, jotka pysähtyvät miettimään tohkeilun ja elämänsä syvempää tarkoitusta, uhkaa masentuminen. Ei kannata myöskään miettiä uhkakuvia, joita työelämän tulevaisuudesta esitetään sekä mediassa että kuripolitiikkaa painottavan hallituksen taholta. On parempi ajatella niiden koskevan muita, niitä jotka eivät yritä täysillä.

Luulen, että täydellisyyden tavoitteluun osallistuvat useammin keskiluokkaiset nuoret naiset kuin työväenluokkaisesta taustasta ponnistavat. Kuvauksellinen kotoilu vaatii jo jotain materiaalista pääomaa ja kulttuurista tietämystä, vaikkapa ruokatrendeistä. Kuivakakut ovat nyt kuulemma in, kertoi Vappu Pimiä, joka on käynyt haistelemassa näitä trendejä Jenkeissä (Aamu-tv 3.12.2015). Siellä kuulemma ollaan kaksi vuotta Suomea edellä. Tähän ei työtön kotoilija Hervannasta veny.

Tuskin kaikki keskiluokkaisetkaan naiset kokevat täydellisyyden tavoittelua elämäntehtäväkseen. Ehkä se on kuitenkin jonkinlainen peilipinta, johon verrata itseä. Se voi olla ideaali tai tavoite, mutta yhtä hyvin se voi olla jotakin, joka kielletään itsessä ja johon suhtaudutaan vastahankaisesti. Boheemius esimerkiksi kalskahtaa rennonmalta ja omatahtisemmalta elämäntyyliltä. Joku taas voi sanoutua irti naisten välisestä pinnallisesta vertailukulttuurista. (Molemmat kannat on haastatteluissamme kuultu.)

Täydellisyyskuva kuulostaa melko konservatiiviselta ja heteronormatiiviselta. Se sopii parhaiten perinteistä naisen roolia toteuttaville. Itsekurin vaatimus voi olla jopa kovempi kuin ennen, ja lisäksi pitää olla luova ja tyylitietoinen.

Täydellisyyden tavoittelu ei kumpua nuorten naisten luonnollisesta kilpailunhalusta. Se heijastaa niitä kovia odotuksia, joita heihin kohdistetaan. Kun puhutaan tytöistä koulussa, helposti nähdään vain yksi hahmo, kympin tyttö. Ulkonäköpaineet ovat koventuneet. Uusliberaali eetos toitottaa sitä, että kaikki on itsestä kiinni. Tytöille kerrotaan edellisten naissukupolvien epäonnistuneen tasa-arvon tavoittelussaan lähinnä heikkouttaan. Työelämä on eriytynyt Suomessa selkeästi sukupuolen mukaan. Siksi ei ole ihme, että kilpailijoiksi mieltyvät lähinnä toiset naiset. Naiset ja miehet kilpailevat suomalaisessa työelämässä eri sarjoissa ja eri keinoin. Sillä vaikka naisten sanotaan häviävän miehille, koska he ovat turhan kittejä, ahkeria ja turvallisuushakuisia, ne voivat olla ominaisuuksia, joilla työpaikka napataan vähemmän kiltin ja huolellisen toisen naisen nenän edestä.

Minna Nikunen

Kirjallisuus:

Jokinen, Eeva 2015: Tohkeisuus. Teoksessa Eeva Jokinen ja Juhana Venäläinen (toim.) Prekarisaatio ja affekti. Nykykulttuurin tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä,

McRobbie, Angela 2015: Notes on the Perfect. Australian Feminist Studies. 30 (83) 3–20.

facebooktwittergoogle_pluslinkedin