Kokeilumielellä

22.10.2015

Tutkijat tekevät kymmeniä haastatteluja tutkimusprojektejaan varten, toimittajat vähintään pari sataa haastattelua vuoden aikana. Tuttu juttu siis kummallekin. Miksi haastattelemista täytyy sitten harjoitella?

Erilaiset tiedonintressit kävivät selkeästi ilmi erään nuoren naisen haastattelussa. Hän oli sanavalmis, huumorintajuinen ja analyyttinen – loistava haastateltava siis! Toimittaja Paula Sallisen päässä alkoi heti raksuttaa henkilöhaastatteluratas: tuosta haluan kuulla yksityiskohtaisesti, kuvaile tuota, tästähän saa loistavan kohtauksen! Kysy lisää! Tutkija Tuija Koivusen mielestä taas haastateltava oli vastannut kysymykseen, kun hän oli lakannut puhumasta aiheesta. Tutkijasta toimittajan yksityiskohtaiset lisäkysymykset vaikuttivat jo lypsämiseltä, jonka avulla käyttökelpoista aineistoa tuskin enää voisi saada.

Tutkijasta toimittajan yksityiskohtaiset lisäkysymykset vaikuttivat jo lypsämiseltä.

Haastattelun aikana kävivät ilmi myös erilaiset ammattihyveet. Toimittajien pitää uskaltaa tarpeen tullen tivata, sillä muuten haastateltava voisi luistella hankalista kysymyksistä. Lisäksi narratiivisessa journalismissa arvostetaan tarkkoja yksityiskohtia. Tutkijoille haastattelu on keskustelullisempi tilanne, josta haastateltava voi vetäytyä koska haluaa. Toki tutkija osallistuu haastattelutilanteeseen ja ohjaa sitä oman tiedonintressinsä pohjalta.

Koivunen oli tehnyt aiemmin haastatteluja yhdessä toisen tutkijan kanssa, mutta Salliselle parihaastattelu oli uutta. Koivusen ja toisen tutkijan haastattelutyyli oli ollut niin samankaltainen, ettei yhdessä haastattelemista tarvinnut sen enempää miettiä. Koehaastattelussa toimittajan kysymykset sen sijaan yllättivät tutkijan monta kertaa. Tutkijan ja toimittajan työtavan yhdistäminen vaatii siis harjoittelua ja keskustelua siitä, mitä ollaan tekemässä. Kannattaa sopia ainakin siitä, mistä aiheesta aloitetaan ja mihin
teemaan päädytään.

Eroista huolimatta haastattelu oli onnistunut: tunnelma oli rauhallinen, luottamuksellinen ja hyväntuulinen.
Kaikki nauroivat paljon. Parhaimmillaan haastattelu eteni jouhevasti ja kysymykset täydensivät toisiaan. Minkä toinen haastattelija aloitti, toinen vei loppuun.

Mikä haastattelemisessa sitten on niin vaikeaa? Intensiivinen läsnäolo. Kuunteleminen samalla kun pohtii oleellisia lisäkysymyksiä. Syvään hengittäminen.

Tuija Koivunen
Paula Sallinen

facebooktwittergoogle_pluslinkedin