Innostusta, ahdistusta ja arkea. Ikkuna korkeakouluopiskelijan mielenmaisemaan

12.4.2016

Korkeakouluopiskelijan henkinen mielenmaisema. Innostusta, odotusta, jännitystä ja oppimista. Stressiä, mahdollisuuksia, yritystä. Tekemistä, tutkimista, univaikeuksia, epäonnistumista. Odotusta, lisää stressiä ja saavuttamista. Väliaika – olet valmistunut kandidaatiksi! Tai väliaika, olet sairaslomalla.

Sitten uudestaan. Aikataulutusta, paniikkia, toimeentulovaikeuksia. Ahdistusta, väsymystä, ja kilpailua. Taas tekemistä, tutkimista, univaikeuksia. Väliaika – olet valmistunut maisteriksi.  Tai väliaika, opintosi jatkuvat vielä.

Käytännön asiat. Toimeentulo, asuminen ja sosiaaliset suhteet. Heikkenevä opintotuki, lisää lainaa, kallis yksiö, edullisempi avoliitto, avoero, kommuuni ja kämppiksen tiskit. Tulevaisuuden miettiminen ahdistaa ja listojen tekeminen helpottaa.

Monet aloittavat Suomessa opinnot kirkassilmäisinä suoraan lukiosta. Yhtä monet taistelevat tiensä läpi vuokrafirmaduunien ja monien yritysten jälkeen kakskytjotain-vuotiaina aloittavat fuksivuotensa. Opiskelemalla korkeakoulussa 3-5 (tai 3-n) vuotta koitamme tehdä itsellemme sitä parempaa tulevaisuutta.

Meille on lisäksi peruskoulusta lähtien kerrottu tarinaa eläkepommista, jonka jälkipyykissä saamme jokainen unelmiemme ammatin.

Hyväpalkkaista vakiduunia valtiolla tai yrityksissä, omaa rivitaloa… tai matkustelua, akateemisia pätkätöitä ja kulttuurista pääomaa? Nykyajan opiskelijoilla on varmasti samoja haaveita hyvästä elämästä kuin suurilla ikäluokilla. Meille on lisäksi peruskoulusta lähtien kerrottu tarinaa eläkepommista, jonka jälkipyykissä saamme jokainen unelmiemme ammatin. Nykyisin tarina on jo vanha ja paikkaansa pitämätön. Ihmiset eläköityvät, mutta työpaikat katoavat heidän mukanaan.

Meistä ahdistuneista ja ahkerista huolestutaan. Miksemme ota opintolainaa? Miksemme usko tulevaisuuteen? Osa pärjääkin hyvin, heillä on kansainvälisiä kontakteja ja hyvät sivuaineet. Osa etsii itseään ja tietoa, mutta ei osaa ennakoida talouden kurjistumista tai pikemminkin Suomen sosiaalipoliittisen maiseman siirtymistä illasta synkkään yöhön.

Haluan uskoa että me opiskelijat ja nuoret olemme peili henkiseen, poliittiseen ja kulttuuriseen mielenmaisemaan jossa tällä hetkellä elämme. Meitä koulitaan kestämään epävarmuutta ja kilpailua. Keskiluokkaisista unelmista tulee vain harvojen ja valittujen etuoikeus. Se mikä ennen vaati kapinaa näyttäytyykin taas haluttavana. Tylsä vakiintunut elämä vakiduuneineen ja lapsineen! Se ei ole enää monelle mahdollista.

Klaudia Mäkinen

 

 

facebooktwittergoogle_pluslinkedin