Ankeat ajat, kivikkoinen tulevaisuus

1.4.2016

Onko nykynuorilla vaikeampaa kuin entisillä nuorilla? Yleensä vastaus tiedotusvälineissä ja tutkimuksissa on myönteinen. Ajat ovat haasteelliset erityisesti nuorille aikuisille, jotka ovat hakemassa jalansijaa työelämästä.

Näkemystä tukevat myös Tilastokeskuksen laskelmat, joiden mukaan nuorten (erityisesti 18–24-vuotiaiden) köyhyys on lisääntynyt. Muiden ikäryhmien köyhyys on sen sijaan vähentynyt, erityisesti 65–74-vuotiaiden eläkeläisten tulot ovat kasvaneet.

Nuorten syrjäytymisestä puhutaan nyky-yhteiskunnan keskeisenä ongelmana. Kuitenkaan syrjäytyneitten nuorten osuus  ei ole juuri kasvanut 1990-luvun lamasta lähtien. Masentuneiden nuorten osuus sen sijaan on.

Työttömyyttä kuvaavat tilastot kertovat kahta tarinaa. Kun puhutaan työttömyysasteesta, nuorten työttömyysaste näyttää huomattavan korkealta verrattuna muihin ikäluokkiin. Kun taas lasketaan, kuinka suuri osuus nuoresta ikäluokasta on työttömänä, tulos on 10 prosentin huitteilla, eli suurin piirtein sama kuin muulla väestöllä. Nuorten työttömyys on siis alempi nyt kuin 1990-luvulla. Piilotyöttömyys on kuitenkin kasvanut, joten luvut eivät välttämättä ole ihan vertailukelpoisia.

Nuorten työttömyyden painottamisen väitetään olevan uusliberalismin strategia. Sen tarkoitus on kohdistaa huomio pois siitä, että työttömyys on koko väestöä vaivaava ongelma. Kun ongelmaksi määritetään nuorisotyöttömyys, sen syyksi voidaan rajata koulutus ja ongelmat siirtymässä koulutuksesta työhön.

Kun ongelmaksi määritetään nuorisotyöttömyys, sen syyksi voidaan rajata koulutus ja ongelmat siirtymässä koulutuksesta työhön.

Koulutus on rikki, hoetaan. Ajatellaan, että ongelma ratkaistaan koulujärjestelmää kehittämällä. Koulun pitäisi paremmin vastata työmarkkinoiden tarpeisiin sekä valmentaa opiskelijoita työnhakuun ja varustaa heidät ominaisuuksilla joita kaivataan. Nuorten pitäisi myös ymmärtää itse kasvattaa haluttavuuttaan työmarkkinoilla. Logiikka on siis myös yksilöä vastuullistava. Työttömyyteen ei puututa yleisenä, työelämää koskevana ongelmana silloin kun keskitytään nuoriin ja koulutukseen. Katse kohdistuu kouluihin ja muihin nuorten aikuistumista tukeviin instituutioihin.

Puhe nuorista kytketään usein myös puheeseen työelämän murroksesta.  Nuorilla sanotaan olevan vaikeampaa siksi, että työelämä ei ole niin vakaa kuin ennen. Tätä murrospuhetta on myös kritisoitu. Esimerkiksi Satu Ojala ja Pasi Pyöriä ovat laajalti julkisuutta saaneessa tutkimuksessaan todenneet, ettei epätyypillinen, prekaariksi määriteltävissä oleva työ ole määrällisesti lisääntynyt kolmeenkymmeneen vuoteen.  He kiinnittävät huomiota pikemmin suhdannevaihteluihin, taantuman ja nousukauden vaikutuksiin tiettyjen ikäluokkien syrjäytymiseen. Nuori, joka saa hyvä startin työelämään, menestyy, kun taas lama-aikaan työtä etsineen nuoren myöhempikin työura on usein kivikkoinen.

Onko nykynuorilla siis vaikeampaa kuin edellisillä sukupolvilla? Työelämän murros ei tietenkään ole totaalinen, ja pidän Pyöriän ja Ojalan huomiota epätyypillisten työsuhteiden muutoksen vähäisyydestä tarpeellisena. Mielestäni tosin epätyypilliset työsuhteet ja niiden seuraukset ovat erilaisia kuin 1980-luvulla. Metsurien kausityöntekijyys ei enää juuri näy tilastoissa. Epätyypilliset työt ja työsopimukset koskevat entistä enemmän naisten töitä ja nuoria työntekijöitä. Määräaikaisuudet ovat entistä harvemmin astinlauta vakituiseen työsuhteeseen.

Olisiko vastaus tylsästi jotain sellaista, että maailma ei ole täysin muuttunut, niin kuin eivät nuorten elämä ja tulevaisuuden mahdollisuudetkaan. Lama on koetellut useita nuoria sukupolvia. Tosin työttömän täytyy olla entistä kovempi ”kepin” sietokyky. Työttömiä ”aktivoidaan” niin tehokkaasti, etteivät kaikki pysy kyydissä. Lieväkin masennus voi syrjäyttää.

Nuorten vaikeuksia joskus liioitellaan, erityisesti suhteessa muuhun väestöön.  Luokka-aspekti näyttäisi myös jäävän taustalle, ja nuoret mielletään yhtenäiseksi ryhmäksi, vaikka esimerkiksi vanhemmilta saatu taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen tuki eriyttävät nuoria toisistaan.

Nuorison ongelmien liioittelu saattaa jopa pahentaa nuorten ahdinkoa. Epävarmuus tulevasta lisääntyy pelottelun myötä. Haastattelemistamme nuorista monet kertovat masennuksestaan. Joillakin se on liittynyt selvästi niihin tilanteisiin, joissa tulevaisuus näyttäytyy epävarmana. Ei välttämättä tunnu hyvältä, kun yhteiskunta ojentaa auttavan kätensä syrjäytymisleiman kera.

 

Minna Nikunen

facebooktwittergoogle_pluslinkedin

One thought on “Ankeat ajat, kivikkoinen tulevaisuus

  1. Kirjallisuus unohtui:
    Mayssoun Sukarieh & Stuart Tannock (2015) Youth Rising? The Politics of Youth in the Global Economy. Routledge.